Tässä pikku Lilo

Sain Jusalta muutama viikko sitten kuvan ihanasta Lilosta (Korobochka)
Nyt sit vihosta viimein sain sen laitettua tänne blogiinkin. Lilohan on mun sydämmeni sulattanut moneen kertaan. Näyttelyreissuissa ollaan käyty muutama kerta ja oon sen todennut, et neiti ei kyl mistään hätkähsä, vaan on joka paikassa kuin kotonaan. Siis aivan mahtava reissukaveri. Parin viikon päästä pääsenkin taas Lilon kanssa näyttelykehiin ja sit voi alkaa se viimeisen Sertin metsästys...


Ennin kanssa aloitettiin reenei eilen aksassa pienen tauon jälkeen...Neiti kyl kulkee, mut mä en ;-)
Mut pääasia että meillä on hauskaa. Torstaina sit startataankin Vantaan iltakisoissa. Siitä sit lisää kisojen jälkeen.

Petra

Tynkäjuoksut...

No, nyt se Enni päättikin tehdä tynkä juoksun... Onneksi yhteistyö Susannen kanssa toimi ja Jarin siemenet ovat hyvässä tallessa Veterin pakkasessa odottelemassa parempaa juoksua. Tosiaan olisi tullut turha reissu Tanskaan jos sinne olisi Ennin kanssa lähdetty. Neitin proget ei noussut mihinkään, joten siemennys ei onnistunut. Lääkäri kyllä epäili, että Enni voi juoksunsa aloittaa vaikka parin viikon sisään, mutta mene ja tiedä sitä sitten. Nyt vaan odotellaan. Kisailmojakin olis kyl ihan kiva laittaa, jos vaikka pari starttia vielä voitais ottaa ennen juoksuja.

Tänään käytiinkin koko perheen voimin veneellä Salonsaaressa saunomassa. Ennihän ei paljon ole veneillyt, mutt mamman sylissä oli turvallista matkustaa ja samalla nuuskutella hyviä tuoksuja ilmasta.

Juoksut, juoksut...

Elämä ilman Rekkua alkaa pikkuhiljaa kulkea, vaikka ikävä on kova. Mutta nyt on Rekulla hyvä olla ja se on pääasia. Siitä olen täysin varma, että jos koiran elämä on vaikeaa niin tämmöinen ratkaisu pitää pystyä tekemään, vaikka se itsestä pahalta tuntuu. Iltaisin on vaikea nukkuun mennä kun ei Rekku enää kainaloon käperry...

Mutta nyt sitten iloisempiin uutisiin: No Ennihän nyt sitten päätti aloittaa juoksut, vaikka niitä odottelin vasta syyskuussa.

Tässä sitä nyt järjestellään matkaa kesken kiireen Tanskaan. Luultavammin Enni joudutaan keinohedelmöittää, kun mä oon niin töissä kiinni just ne tärppipäivät :-(

Mutta toivotaan. että matka saadaan järjestymään ja että kaikki menis hyvin. Eihän tyo lento sinne kauaa kestä, mutta nyt on vaan siitä kiinni, että löytyy sellainen eläinlääkäri joka keinosiementäis. Jos kaikki menee ok, niin pikkupenneleitä pitäis syntyä elokuussa...

Petra

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen saan kulkea rajalle ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luosenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä. Hyvää matkaa rakas Rekku...


Jazzmo Evergreen 8.4.2005-21.5.2012

Kevätpäivät ja Kankaanpään näyttely

Viime lauantaina 21.4 köröteltiin Ennin kanssa Järvenpään hiihtomajalle Kevätpäiville. Ohjelmassa oli lenkki, yhdessäoloa, ruokailu ja kokous. Kokouksessa Enni pokkas Vuoden Kromfohrkänder- palkinnon ja Jytä (Jettildan Basso) Stelvio oli VSP.
Päivä oli kyl mukava, kun taas pääsi näkemään useammankin Länderin ja niiden omistajat.

Sunnuntaina olikin sit aamusta lähtö Kankaanpään näyttelyyn Lilon (Korobochka) kanssa. Rankanbuldoggeja oli ilmoitettu 16, mutta pari koiraa olikin pois. Tuomarilla tuntui olevan tiukka linja kun uroksissa annettiin vain 2 ERI:ä ja 1 SA.
Nartuissa junnuluokassa annettiin 2 ERI.ä ja 1 SA. Avoimessa luokassa, missä Lilokin oli annettiin 2 ERI:ä ja 2 SA:ta. Lilo oli näistä toinen ja Lilo voitti luokkansa. PN-kehässä meitähän ei sit ollut kuin 3 ja tuomari laittoi Lilon ykköseks JES! Lilo sai siis SERT:in. ROP- kehässä Lilo jatkoi taas upeaa esiintymistään ja tuomari ojensi mulle ROP-ruusukkeen. Sen jälkeen tuomari tuli vielä juttelemaan ja sanoi, että ei ole ikinä nähnyt näin upeaa Ranskanbuldoggia ja hänellä on niitä ollut itselläänkin. Arvostelussakin luki vielä lopussa, että tämän koiran voisin ostaa itselleni!

Laikka-poikakin (Cierimon Balalaikka) tuli juuri just silloin paikanpäälle kun Lilon kehä loppui. Istuttiin sitten kahviossa muutama tunti ja odotettiin Laikan kehää. Tuomarina Laikalla oli Markku Kipinä. No, Laikka ei sit halunnut esiintyä mun kanssa vaan heitti homman ihan lekkeriks. Yritin sitä seisottaa, niin se matoili mun syliin...täten tuomari antoi nuorelle miehelle EH:n. Mutta Laikalla on onneks aikaa kun on niin nuori mies vielä.

Lilon kanssa pyörähdettiin vielä RYP-kehässä, mutta sieltä ei tällä kertaa menestystä tullut.

Tässä olis Vuoden Länderit! Enni ja Jytä                                               kuva: Janet Jauhiainen

Mihin kaikki aika katoaa...

Eipäs oo tullut hetkeen kirjuuteltua tännekkään. No, tällä hetkellä rupee nuo työt painaan päälle ja tahti vaan kiristyy kesää kohden.

Lilon ja Laikan kanssa kävästiin Lappeenrannassa kera Minnan ja Annun.

Molemmat koiruudet esiinty niin upeesti, että sai kyl olla ylpeitä niistä. Lilohan (Ranskis) on ihan luonnonlahjakkuus kehissä ja Laikka-poika on aina valmis touhuaan yhdessä.

Laikka oli eka kehässä ja tuomari (Soile Bister) antoi Laikalle EH:n kera hyvän arvostelun. Lilo saikin sit ERI:n ja luokkavoiton, SA:ta ei tällä kertaa saatu, mutta ei kyl saanu muutkaan nartut, uroksissakaan ei annettu kuin yksi SA. Eli saa olla tosi tyytyväinen tuohon ERI:in.

Ennin kanssa ollaan reenattu aksaa vaihtelevin tuloksin. Tuntuu, että itse ei oo oikeen jaksanu keskittyä tekemiseen. Tänään sit kävästiinkin omatoimireeneissä ja nyt tuntu, että meillä oli Ennin kanssa tosi kivaa ja saatiin muutamia juttuja onnistuun (tai siis mä osasin ohjata oikein...)

Kisoihin koitetaan päästä viikon päästä ja sit alkaakin kisa- ja reenitauko. Josko sitä sit seuraavan kerran kisattais Kokkolassa heinäkuussa ellei juoksut ei oo alkanut.

Viikonlopun kisat...

Viime viikonloppuna startattiin eka kerran kolmosissa. Itse olin aikas kovassa flunssassa ja se kyl näkyi radoilla.

Eka rata oli muuten ihan hyvä paitsi ahdistin Ennin niin keppien jälkeen, että se juoksi yhden hypyn yli. Muuten rata sujui mukavasti ja tuloksena oli 5.

Toinen rata olikin sit ihan kaaos: Enni räyskytti koko radan alun ajan (tais olla taas ne käskyt myöhässä). Korvat katos koiralta keinulle mennessä ja siitähän tuli lentokeinu, samalla päätin, et rata loppu siihen.

Kolmas rata olikin hyppäri ja tuntui, että Enni olikin ottanut opikseen edelliseltä radalta ja korvat toimi neitillä. Vauhtia löytyi ja meikäläinen ei oikeen kyl pysyny mukana. Itse ohjasin Ennin väärään putkeen ja siitä HYL. Jatkettiin silti rataa, kun koiralla oli kauhee into mennä. Lopussa oli muurin jälkeen pituus, putki ja pussi ja siitä loppupyöritys ja maaliin. Ainoo vaan, et ohjaaja jäi kuin tossu paskaan kun sain Ennin irtoon muurin jälkeen, Enni oli jo kovaa vautia putkessa, kun meikä oli vasta pituudella. Mutta jotekin siitä sähläsin koiran oikeille esteille. Mutta tähän rataan oon tosi tyytyväinen! Enni kesti radan puolivälissä selän taakse jättämisen ja siis IRTOS lopussa.

Eli loppuviimein ihan hyvät ekat 3. luokan kisat.

Tänään olisikin ohjelmassa töitä, näyttelyreenejä ja pääsee ihastelemaan Ronjan pikkusia pentuja.

Huomenna oliskin sit Lappeenrannan näyttely Lilon ja Laikan kanssa.. mutta siitä sit lisää myöhemmin ;-)